kuljen hiekoittamatonta kävelytietä

nahkapohjakengät jalassa

hiekoittamatonta kävelytietä onneni ja vaistoni varassa

 

on polku tää mua johdatellut eteenpäin

en muista milloin viimeks katulampun näin,

mut pysähtyä en voi sitä miettimään,

pysähdys vois saada minut kääntymään

 

   ja mä vain kuljen, kuljen aina vain

   hiekoittamatonta kävelytietä

   nahkapohjakengät jalassa

   hiekoittamatonta kävelytietä onneni ja vaistoni varassa

 

tää polku johtaa mut varmaan toiseen kaupunkiin,

ainakin mä autuaasti toivon niin,

sillä liukastelu alkaa käydä nivusiin,

ruokapaikan kuva piirtyy silmiin nälkäisiin

 

   mut mä vain kuljen, …

 

on ajatukseni kuin jalat nää, ne vaeltaa vain

pelkät nahkapohjakengät tälle reissulle sain

on liukas polku mulla niillä tallattavanain

sielu kipeämpi nivusia, sitä kai mä hain

 

   kun aina kuljin, kuljin yksin vain

   kuin hiekoittamatonta kävelytietä …